Taidemaalariliitto

“Kuljin läpi kaarikäytävän, joka erotti ystäväni talon normaalista maailmasta, työnsin auki raskaan oven ja astuin sisään huoneen lämpimään tunnelmaan. Sisältä löysin sekalaisen joukon hahmoja, jotka näyttivät olevan erilaisia olemuksiltaan, koostumuksiltaan, luonteenlaaduiltaan ja lajeiltaan, selittämättömästä syystä saman pöydän ympärillä. Seisoin hetken epäröiden oviaukossa. Kukaan ei näyttänyt kiinnittävän minuun erityistä huomiota. Lähestyessäni hitaasti pöytää havaitsin, että jokainen tuntui olevan täysin tyytyväinen omissa nahoissaan. Tämä sai myös minut rentoutumaan ja annoin itselleni luvan olla vain se, joka olin. Istuin ujosti pöydän päähän. Pikkuhiljaa mielialani alkoi kohota ja ympärilläni väreilevä juhlallisten, kujeilevien ja karnevalististen pitojen tunnelma imaisi minut mukaansa.

Kohtasin ympärilläni sotilaallisin tunnuksin sonnustautuneita synkeitä leijonankesyttäjiä, ikivanhan naisen jakamassa pelikortteja koiralle, Buddhan jolla oli Nietzschen viikset leikkimässä Picasson sämpyläsormilla, kiihkeät rakastavaiset piilottelemassa venetsialaisten maskien takana, taksikuskin, jonka sydän oli avautunut rakkauteen, mobiililaitteen näytön valoon itsensä unohtaneen taaperon, valaistuneita olentoja, aaveita, monenlaisia henkiä: nauravaisia, vihaisia, hämmentyneitä, vankityrmän asukkeja Monty Python elokuvista, korkeimman Jumalan hiprakassa. Näin Herman Hessen, timantista tehtyjä seiniä ja mekkoja, homeisia miehiä, galaktisia pakolaisia, mustavalkofilmistä karanneen ihmisen kirurgin maski naamallaan, pyhimyksiä, jotka kinastelevat, suutelevat toisiaan ja nukahtavat pöytään kuolaamaan. Löysin myös hitusia metsästä, jota kannan mukanani. Nojatessani pöydän reunaan tyynenä tarkkaillen ymmärsin pöydän elävänä organismina ja jotenkin osana sitä, mitä minäkin olin. Tunsin oloni luontevaksi tässä sekalaisessa jengissä. Keskustelin lähes kaikkien kanssa ja sain tietää, kuinka he tulivat erilaisista perheistä, maisemista ja maista, omanlaisistaan elämistä, eri planeetoilta, ja jokaisella oli erilainen tarina kerrottavanaan.  He olivat – me olimme – kovin omalaatuisia, mutta kuitenkin siinä saman pöydän ääressä yhdessä istuessamme olimme kaikki kummallisen samanlaisia. Tämän havainnon koskettaessa minua syvästi katsoin taaksepäin suuren ikkunalasin läpi maailmaan, joka odotti minua savuisena ja äänekkäänä, täynnä uskomuksia ja mielipiteitä, sanoja ja minuutteja.”

– Raisa Raekallio ja Misha del Val esittelevät tm•galleriassa tuoreen yhteistyössä toteuttamansa maalaussarjan Uusi normaali, jonka teokset on luotu maaliskuun ja kesäkuun 2020 välisenä aikana Kittilässä, jossa taiteilijat asuvat ja työskentelevät. Näyttely on heidän debyyttinsä Helsingissä. Maalaukset, jotka sisältävät elementtejä teatterista, kirjallisuudesta ja uskonnollisista perinteistä, ja joissa pohjoinen maisema ajoittain välkehtii, voivat peilata sitä, kuinka taiteilijat huolimatta erilaisista taustoistaan ja kulttuureistaan Espanjan Baskimaassa ja Suomen Lapissa ovat löytäneet kotoisan ja luontevan paikkansa pöydän ääressä: maalauksen kentän.

Kiitos:
Taiteen edistämiskeskus, Lapin taidetoimikunta
Anita Snellmanin säätiö

Raisa Raekallio and Misha del Val_press release

Raisa Raekallio y Misha del Val_texto_en español

Toimittaja Maria Paldaniuksen laaja artikkeli Raisa Raekallion ja Misha del Valin taiteesta julkaistiin Lapin Kansassa 11.8.2020:
https://www.lapinkansa.fi/taiteilijapari-maalasi-uuden-normaalin-raisa-raeka/2775329