Kaupunkitaiteen ideointi- ja koordinointitehtävät Espoon kaupungille

Perustiedot

Työryhmä: kuvataiteilija arkkitehti Inkeri Makkonen >> Inkeri Makkonen ja Espoon kaupungin virkamiehiä (arkkitehteja, insinöörejä), Näkymä-arkkitehdit, trumpetisti Verneri Pohjola
Hankkeen nimi: Espoon keskuksen taideprojekti
Sijainti: Espoon keskus
Tilaaja: Espoon kaupunki
Arkkitehti: Inkeri Makkonen
Hankkeen suunnittelu alkoi: 2011
Hanke toteutui: 2012–

Projektin käytännön etenemisestä

Inkeri Makkonen sai unelmiensa tehtävän ideoida ja koordinoida Espoon keskukseen kaupunkitaidetta World Design Capital vuodeksi 2012 sekä myös sen jälkeen tuleville vuosille. Työn aloitteentekijä oli Espoon kaupunkisuunnittelukeskuksen hallintopäällikkö Erik Stenroos. Espoon keskuksen projektijohtaja Torsti Hokkanen, joka on järjestellyt taidehankkeille rahoitusta, oli avoin kaikille ideoille. Makkosen palkkion työstä maksoi kaupunkisuunnittelukeskus.

Makkonen teki 44-sivuisen Powerpoint-esityksen kaupunkitaide -ideoista Espoon keskuksen ”kaupunkitaidetyöryhmälle”. Listassa oli hologrammitaidetta, junan ravintolavaunu kahvilakäytössä Espoontorin laidassa, käsitetaidetta, äänitaidetta, ekologista taidetta ja kierrätystaidetta. Työryhmä innostui ajatuksista, ja he pitivät asian tiimoilta pari palaveria, joissa Makkosen ideoitten lisäksi kehiteltiin teoksiksi kaupunkisuunnittelukeskuksen arkkitehtien työn ohessa syntyneitä näkemyksiä.

Työryhmä valitsi kahdeksan mielestään kiinnostavinta ja toteutuskelpoisinta taideprojektia. Niistä Makkonen valitsi toteutettaviksi kaksi sekä yhden ulkopuolelle jääneen ehdotuksen, arkkitehti Liisa Ikosen ehdottaman Suvelan siluetin valaistuksen, jonka Makkonen ehdottomasti halusi mukaan. Muut hänen toteutettavaksi haluamansa hankkeet olivat Espoon keskuksen oma iltasoitto, sekä radanvarren maisemataide-ajatuksen, joka tuntui välttämättömältä, koska radanvarsi on näkyvä sekä asukkaille arkipäivän maisemana että ohikulkeville junamatkustajille.
Makkonen halusi valita toteutettaviksi nimenomaan teoksia suurmaisemaan. Nämä teokset ovat kokoavia pienten, hajottavien ja levottomaksi tekevien teosten sijaan.

Makkonen uskoo, että nämä teokset kokoavat ympäristöään ja sen monia pieniä asioita. Hän uskoo myös, että teokset lisäävät monikulttuurisen asujaimiston yhteisyyttä ja ylpeyttä omasta asuinalueestaan sekä halua pitää ympäristöstään huolta.

 

Radanvarren maisemataidetta

 

Radanvarren alue on keskeneräinen ja tulee rakentumaan lähivuosina. Alueelle kaivattiin väliaikaista taidetta, jonka voisi toteuttaa jo tulevana kesänä 2012.
Makkonen ideoi yhdessä arkkitehti Liisa Ikosen ja maisema-arkkitehti Mikla Koivusen kanssa aluetta ja radanvarren raivaamista pensaista, kaupunkiviljelypalstoja, istutuskuvioita ja kasvihuoneita, jotka olisivat olleet VR:lle hienoa mainosta ekologisesta matkustustavasta. Lisäksi he halusivat istuttaa kukkia laajoille rakentamattomille niityille ja pelloille sekä tehdä viherveistoksia esim. Omnian viherrakentamisen opiskelijoiden kanssa.

Koska ideoitten toteutus olisi vaatinut maisema-arkkitehdin ammattitaitoa ja täyttä työpanosta, eikä kaupungin maisema-arkkitehdin työ antanut siihen mahdollisuutta, päädyttiin tilaamaan toteutuskelpoinen suunnitelma maisema-arkkitehtitoimisto Näkymä Oy:ltä.

Näkymä Oy:n ideoista päätettiin toteuttaa toria ja aukioita rytmittävät maalatut, vanhat kukkalaatikot perinteistä poikkeavin istutuksin (tatar- ja heinäkasvein). Radanvarsi päätettiin hoitaa karsimalla puustoa ja pensaita. Työ toteutettaisiin kaupungin ja liikenneviraston yhteistyönä, jossa liikennevirasto vastaisi turvallisuustekijöistä rata-alueella. Suuret suunnitelmat kutistuivat. Mm. kukkapeltoja ei voitu toteuttaa, koska alueitten rakentaminen alkoi jo samana kesänä. Radanvarren maisemanhoitotoimet jäävät tuleville vuosille.

Parkkialueille päätettiin maalata erivärisiä parkkiruutuja. Parkkiruutujen maalaamisesta toteutui vain osa, koska Citycon ei voinut katsoa suostuvansa hallinnoimansa alueen parkkiruutujen maalaamiseen. Ruutujen maalauksesta saatu tarjous oli myös yllättävän kallis pohjustuksineen kaikkineen.
Näkymä Oy:n suunnitelma virkistää ja rytmittää Espoon keskuksen radanvarren maisemaa. Myös saatu palaute on ollut positiivista.

Suvelan siluetin valaiseminen

40 valaistua ilmastointi- ja hissikonehuonetta

Suvelan siluetin valaisemisen toteutusta suunniteltiin ryhmässä. Ryhmä halusi korostaa Suvelan kerrostaloalueen komeaa profiilia. Kallioilla taivasta vasten piirtyvä siluetti näkyy aina Turun väylälle saakka.

Työryhmä pohti led-nauhojen käyttöä ja maastoon asennettavia valaisimia, valaistua metsän profiilia, heittimien asentamista räystään taakse. Lopulta neuvotteluissa kaupunkikuva-arkkitehti Anne Nurmiolta tuli ratkaisevan hieno ehdotus Suvelan ilmastointi- ja hissikonehuoneitten valaisemisesta. Mielikuva neljänkymmenen valaistun konehuoneen helminauhasta sai Makkosen innostumaan ideasta entistä enemmän.

Suunnitelman toteutumisen onnistumisesta oli paljon epäilyjä. Taloyhtiöitten hallitukset ja isännöitsijät sekä hissiyhtiöt oli saatava mukaan toteutukseen. Espoon kaupungin sähköinsinööri Pekka Sillanpään asiantuntemus tukenaan Makkonen kirjoitti kirjeen, jolla isännöitsijät kutsuttiin palaveriin.
” Projektin onnistumiselle on tärkeää kaikkien taloyhtiöiden osallistuminen. Taloyhtiöille ei tule valaistuksesta kustannuksia, eikä huoltotoimia. Hämäräkytkimellä varustetut halogeeni- tai led-valaisimet kiinnitetään pantakiinnityksellä katoille jo olemassa oleviin rakenteisiin esim. tikasrakenteisiin, viemärituuletusputkiin tai räystäsrakenteisiin. Jos sopivaa kiinnityskohtaa ei löydy, valaisinta varten tuodaan erillinen massiiviteline. Vesieristeisiin ei puhkota reikiä. Valaistus suunnataan niin, ettei se aiheuta häikäisyä asukkaille.
Sähkön ulostuonti otetaan ilmastointikonehuoneesta. Taloyhtiöille maksetaan korvaus sähkönkulutuksesta tehdyn laskelman tai mittauksen mukaan.”

Makkosesta oli innostavaa kokea kaikkien taloyhtiöitten hallitusten ja isännöitsijöiden kiinnostus asiaan.

Sähköinsinööri Pekka Sillanpään osuus tämän teoksen toteuttamisessa oli merkittävä. Sillanpää ja Makkonen kävivät asentamassa – tosin epäonnistuneesti – koevalaisimen. Myöhemmin he tekivät akrobatiaa vaativan kattokierroksen, jossa he tarkistivat kaikkien rakennusten sähkönsaannin ja sähkön ulosviennin mahdollisuudet. Työtä viivyttivät joulunajan lumisateet, jotka työllistivät Espoon kaupungin sähköalan työntekijöitä moneksi viikoksi. Lumisateet paljastivat myös toteutuskelvottomaksi haaveen led-heittimistä katoille. Halogeenivalo sentään sulattaa jonkin verran lunta ympäriltään. Lumisena talvena led-heitin olisi hautautunut monta kertaa kinoksiin, eikä taloyhtiöiltä voi edellyttää lumitöitä katolla olevien valaisimien ympäriltä.

Makkonen oli haaveillut, että valaisimet voisi jättää paikoilleen vuoden jälkeen. Vastuu ja kustannukset niistä olisivat siirtyneet taloyhtiöille. Halogeenin sähkönkulutus on kuitenkin suurempi kuin led-valaisimen. Halogeeni vaatii myös polttimon vaihtoa ehkä parikin kertaa vuodessa. On siis epätodennäköistä, että taloyhtiöt ottavat ne huolekseen. Huoltovapaata valaisinta ei käytössä olevilla määrärahoilla ja asennusmahdollisuuksilla ole. Myöskään hämäräkytkimellä varustettuja kohtuuhintaisia valaisimia ei markkinoilta löytynyt. Halogeeniheittimien asennustyöt viivästyivät ja ne saatiin lopulta toimimaan vasta marraskuussa 2012. Valaisimiin oli asennettava ajastin ja lamput säädettiin valaisemaan klo 16-22.

Suurin osa sähkön ulosvientiaukoista ja sähköpistokkeista sijaitsevat hissikonehuoneissa. Espoon Hissi ja Kone Oy ovat olleet avainasemassa teoksen toteutumisessa.

Suvelan siluetin valaistus on yksi näkyvimmistä Espoon keskuksen vuoden 2012 pimeään vuodenaikaan sijoittuvista projekteista. Valaistus asennettiin syksyllä 2012 ja poistetaan keväällä 2013 .

Neljänkymmenen valaistun hissikonehuoneen nauha näkyy iltaisin aina Turun väylälle saakka.

Espoon keskuksen Iltasoitto

Espoon keskukselle säveltänyt ja soittanut Verneri Pohjola

Idea Verneri Pohjolan säveltämästä ja soittamasta Iltasoitosta putkahti, kun Makkonen rupatteli tyttärensä Ina Naukkarisen kanssa Espoon keskuksen taideprojektista, äänitaiteesta ja alueen asukkaista. Ina oli juuri nähnyt ja kuullut Kansallisteatterin Mr Vertigon, johon Verneri Pohjola on säveltänyt musiikin, ja oli siitä todella innoissaan.

Makkonen sai Verneri Pohjolan yhteystiedot Jazzliitosta ja otti häneen yhteyttä. Pohjola innostui heti ajatuksesta, ja sopimus saatiin aikaiseksi. Syksyllä 2011 Makkonen lähetti evästykseksi säveltäjälle toiveita Iltasoitosta:
”Espoon keskuksessa asuu paljon nuoria perheitä, mutta myös vanhuksia. Maahanmuuttajia asuu runsaasti. Toivoin, että itse kukin voisi tunnistaa siinä jotain itselleen tuttua. Tänään palaverissa osanottajat kertoivat (huolettomasti!) toivomuksiaan kappaleesta, ja
laitan ne tähän vielä listaksi. Osaat varmaan suhtautua niihin taiteilijan vapaudella: helppo, tonaalinen, ei loukkaa ketään, rauhallinen, rauhoittava, ei minareettilaulu”

8. toukokuuta 2012 työryhmä kuuli studiossa kauniin, rauhoittavan, juhlallisenkin Iltasoiton ensimmäistä kertaa. Pohjola kertoi, että on pyrkinyt säveltämään ei-eurooppalaista, perinteistä vaan yleismaailmallista musiikkia, jota ei voi yhdistää mihinkään musiikkityyliin. Yleisö kuuli siinä tuttua sävelkulkua, jonka jatkoa ei kuitenkaan osannut arvata. Melodia houkuttaa kuulemaan sen uudelleen.

Kesäkauden alkajaisiksi, toukokuun 30. päivänä kello 18.00 Iltasoitto kuultiin säveltäjän soittamana, livenä asemasillalla, josta soitto kuului aseman seudulle, sekä asemasillalla ja Valatorilla, kirjaston lähellä.

Kesäkuun ensimmäisenä iltana Espoontornista kajahti ensimmäistä kertaa lumoava Iltasoitto. Trumpetin laulu kuului kauppakeskuksen sekä asemanseudulla klo 20.05.

Teos on Suomessa ainutlaatuinen – kaupunginosalle sävelletty oma Iltasoitto.
Iltasoitto soi kesä-elokuun ajan. Kesän 2012 Iltasoitto oli kokeilu, ja koska asukkailta saatu palaute oli positiivista, Iltasoittoa jatketaan tulevina kesinä.

>> HS: ” Verneri Pohjolan sävellys soi iltaisin Espoon Keskuksessa”