Taidemaalariliitto

Timely Matter –näyttelyni maalausten lähtökohtana on ollut luonnosta tekemäni havainnot, mm. Turusta, Porista ja vaimoni perheen maapaikasta, The Rigg -metsästä Whitbystä, Pohjois-Englannista. Tutkin maalauksissani aikaa ja materiaa eri näkökulmista katsottuna ja toteutan havaintoni erilaisin työtavoin ja materiaalein. Minulle maiseman kuvaaminen maalauksen keinoin vaatii yhtä monipuolista materiaalien käyttöä kuin itse aihekin. Näyttelykokonaisuus on kollaasimainen rakennelma, jossa erilaiset maalausmateriaalit ja ajalliset tasot ovat samanaikaisesti läsnä.

Maalaukset orgaanisista muodoista; lahoavista ja kelottuvista kannoista ja juurakoista esittävät yhtä pysähtynyttä hetkeä niiden näkyvän elämän lopussa. Muotojen kautta voi mahdollisesti nähdä niiden menneisyyttä ja voi olettaa ehkä jotain niiden tulevaisuudesta, kun kuoleva materia muuttuu alustaksi lahottajille, niiden kasvulle ja kehitykselle. Kannot voi nähdä inhimillisinä potretteina vanhenemisesta ja katoavaisuudesta kuin myös maiseman hiljaisina, mutta persoonallisina tarkkailijoina.

Näyttelyn maisemalliset maalaukset tuovat esille toisenlaista aikaa: ne ovat kuin maisemasta fyysisesti maalauskankaalle siirrettyjä ja kehystettyjä otoksia nopeasti ohikiitävistä hetkistä, tunnelman muutoksista, eräänlaisista välitiloista, joista voi aistia eri vuodenaikoina ilmeneviä sääilmiöitä ja materian liikettä.

Maalaukset kertovat ja ovat todistuksia materiaalikokeiluista, epäonnistumisista ja sattumien tuomien mahdollisuuksien hyödyntämisistä työhuoneeltani. Kukin akryylikankaan repäisy, hiekan ripottelu kankaalle tai maalaustyövälineen synnyttämä veto tai pyöräytys on ainutkertainen tapahtuma. Materiaalit (värit, medium, akryylikankaat) asettuvat tuolloin omille paikoilleen ja siten ne muuttuvat merkityksellisiksi osiksi laajempaa kokonaisuutta. Abstrakti ja esittävä eivät ole minulle maalauksessa vakioita vaan katseluetäisyydestä riippuen muuttuvia käsitteitä. Kelirikko voi tapahtua myös maalauksessa, ei vain maantiellä, jolloin syntyy poikkeamia, jotka johdattavat ennalta-arvaamattomiin kiertoteihin ja lopputuloksiin.

Maalauksen tekeminen ja katsominen ovat minulle jatkuvaa vuoropuhelua ja kanssakäymistä aiheen, kuten maisema, mielikuvan, materiaalien ja kaiken aiemmin koetun välillä. Tämän työskentelyprosessin kautta minä, taiteilijana, linkityn takaisin osaksi työhuoneeni ikkunasta avautuvaa metsämaisemaa.

–Samu Raatikainen

Näyttelyä ovat tukeneet Alfred Kordelinin säätiö ja Suomen Kulttuurirahaston Satakunnan rahasto.

– Kuvataiteilija Samu Raatikainen (s.1971) on opiskellut Vapaassa Taidekoulussa (1991-1994) ja suorittanut taiteiden maisterin tutkinnon Chelsea College of Art & Designissa, Lontoossa 1997. Hänen teoksiaan on mm. Heinon Taidesäätiön, Porin taidemuseon, Tampereen taidemuseon ja Saastamoisen säätiön kokoelmissa. Raatikainen valittiin 2003 Vuoden nuoreksi taiteilijaksi ja hän oli yksi Suomen Taideyhdistyksen William Thuring –palkinnon saajista vuonna 2009.