Taidemaalariliitto

Le temps est court, aika on lyhyt, kuten Beninissä sanotaan päivän pituudesta. Valitsin valokuvan ilmaisun välineeksi sen nopeuden tai maalauksen hitauden takia. Afrikkalaisessa kyläyhteisössä on vaikea työskennellä yksin. Kuvani ovat muistiinpanoja näkemästäni ja kokemastani. Kerron luonnosta ja luontoyhteydestä. Tein myös retkiä henkimaailmaan; tutustuin voodoon salaisuuksiin.

Samalla kun tieteellinen tietämys on lisääntynyt, meidän maailmamme on epäinhimillistynyt. Ihminen tuntee itsensä eristyneeksi kosmoksessa, koska hän ei enää ole yhteydessä luontoon ja on kadottanut emotionaalisen ”piilotajuisen identiteettinsä” luonnonilmiöiden kanssa. Ukkonen ei enää ole vihaisen jumalan ääni, eikä salama hänen kostava nuolensa. Yhdessäkään joessa ei enää asu henkeä, puu ei ole ihmisen elämänprinsiippi, käärme ei ole viisauden ruumiillistuma, yksikään vuorenkolo ei ole suuren demonin koti. Mitkään äänet eivät nykyään puhu ihmiselle kivistä, kasveista tai eläimistä, eikä hän puhu niille uskoen, että ne voivat kuulla häntä. Ihmisen yhteys luontoon on kadonnut ja sen mukana se syvä emotionaalinen energia, jota tämä symbolinen yhteys antoi. – Carl. G. Jung

Kaipuuta luontoon siivitti uteliaisuus erilaisuutta ja vierasta maailmaa kohtaan. Mono-joen tulvavedet ulottuivat merenrantakylän laitamille, palmumetsikköön ja mangopuiden juurille. Matkasin ruuhella kylien kulkureiteillä, missä kahlattiin vedessä kantamukset pään päällä. Puiden heijastukset veteen tekivät maiseman epätodelliseksi. Näin aamun usvan ja keskipäivän tummat varjot trooppisessa metsässä.

Beninin ja Togon voodoo on nimetty jumaluutta tai henkeä tarkoittavan vodu-sanan mukaan. Voodoo on länsiafrikkalainen maailmankatsomus ja vuosituhantinen perinne. Sen ei-dualistinen, ehdottomia kahtiajakoja karttava ominaisuus on kiinnostavaa. Se sisältää uskomuksia luonnosta. Puilla on suuri merkitys voodoossa. Ne ovat kosmisia akseleita, siltoja ihmisen, hänen esi-isiensä ja henkien välillä. Välittäjähenkinä toimivat legbat, patsasmaiset jumalesineet, joiden kautta lepytetään jumaluuksia. Ruukut ja vadit, joissa on kalloja, luita, yrttejä ja jumalesineitä, ovat täynnä voimaa. Uhraaminen on jumalien palvontaa. Jumalien valta ja merkitys ovat riippuvaisia ihmisten niihin kohdistamasta palvonnasta. Missä ei ole ihmistä siellä ei ole jumaluutta, joruba-sananlasku toteaa.

Musiikki ja tanssi ovat tärkeitä ilmaisukeinoja seremonioissa. Rummut kutsuvat transsin esille. Sen sanotaan alkavan kamppailulla hengen ja ihmisen välillä. Lopulta henki ottaa ihmisen välikappaleeksi. Pappi estää meediota vahingoittamasta itseään ja muita. Uskontotutkija Joseph Campbell on kirjoittanut uskonnollisesta haltioitumisesta: Maailmaa ei tuomita eikä hyljitä syntiinlankeemuksena, vaan siihen astutaan vapaaehtoisesti pelinä tai tanssina, jossa henki leikkii.

Kaisu Aro

Lainaukset: Sinikka Tarvainen, Ennen syntiinlankeemusta