Taidemaalariliitto

Näyttelyni on ajatuksia rakentumisesta.

Havaitsen suorakulmioita miltei kaikkialla ihmisen luomissa järjestelmissä. Suorakulmio on arvoituksellinen ja ristiriitainen muoto, jota voi pitää lojaalina apurina tai toisaalta siitä voi muodostua tyranni.

Vähitellen on syntynyt toimintamalli, jonka mukaan kaikki on lokeroitavissa. Rakentumisen muoto puristuu tiiviiksi ja inhimillisyydelle jäävä tila kapenee. Todellisuuden kaikkia puolia ei kuitenkaan mikään ihmisen kaava tai lokero pysty hallitsemaan, jää tilaa, jossa rajoitteet eivät pakota. Silloin on mahdollisuus luoda uutta.

Maalausteni sisäisillä kehyksillä pyrin esittämään, että rajaukset ovat apu tehostaa elämän kokemista ja että ne toisaalta ovat elämän mittainen taakka. Ilman mielen vapautta ja rajojen hallintaa muoto ottaa vallan. Voimme käyttää mieltämme työkaluna parempaan elämään tai sen rajoitteena. Tarvitsemme rauhoittumisen paikkoja ja aitoa kokemisen tunnetta kestääksemme ympäristömme luokittelevat jännitteet. ”

– – – joka hetki hän luulee että on onnistunut näkemään kaiken mitä hänen tarkkailupisteestään on nähtävissä, mutta sitten ilmaantuukin aina jotakin jota hän ei ollut huomannut. Jollei hän näin kovin kärsimättömästi pyrkisi täydelliseen ja lopulliseen tulokseen tässä katseluoperaatiossa, aaltojen tarkkailu olisi hänelle hyvin rentouttavaa harjoitusta ja voisi pelastaa hänet neurastenialta, infarktilta ja vatsahaavalta. Ja kenties se voisi olla myös avain jonka avulla hallita maailman monimutkaisuutta muuttamalla se yksinkertaisemmaksi mekanismiksi.” (Italo Calvino, Herra Palomar, Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki, 1988. Suomentanut Liisa Ryömä)

Näyttelyä ovat tukeneet Uudenmaan taidetoimikunta ja Valtion kuvataidetoimikunta.