Taidemaalariliiton tavoitteet kuvataiteilijan toimintaedellytysten parantamiseksi

Kuvataide on osa suomalaista arkea, identiteettiä ja hyvinvointia. Suomalaisissa museoissa, gallerioissa ja kuvataidetapahtumissa käy vuosittain noin 4,6 miljoona ihmistä (2017), mikä on enemmän kuin teatterin, tanssin ja sirkuksen yhteenlaskettu kävijämäärä. Kuvataide tuottaa elämyksiä ja synnyttää uutta ajattelua, josta koko yhteiskunta pystyy ammentamaan. Korkealaatuinen, monipuolinen ja alueellisesti saavutettava kuvataidetarjonta on kaikkien kansalaisoikeus. Huolimatta siitä, että suomalaiset ovat kuvataidekansaa, on kuvataiteelle osoitettu rahoitus kuitenkin jäänyt jälkeen muiden taiteenalojen rahoituksesta. Kuvataidettakaan ei synny ilmaiseksi, vaan kuvataiteilijat, kuten muutkin työntekijät, tarvitsevat kohtuullisen korvauksen työstään, mikä ei tällä hetkellä Suomessa toteudu.  Taiteilijan asema 2010 -tutkimus (Kaija Rensujeff 2014, Taike) osoittaa, että kuvataiteilijat ovat kaikista taiteilijoista heikoimmin toimeentuleva ryhmä. Peräti joka kolmas suomalainen kuvataiteilija alittaa EU:n pienituloisuuden rajan, joka vuonna 2010 oli 14.741 euron vuosiansio.

Kuvataiteilijoiden toimintaedellytysten parantamiseksi taiteilijoiden saamien apurahojen määrää ja tasoa on korotettava, taiteilijoiden sosiaaliturvaan on parannettava sekä kuvataiteen kentän rakenteiden ja toimijoiden toiminnan kehittämistä rahoitettava. Lisää tukea tarvitaan niin nykyisille toimijoille kuin myös uusia toimintamuotoja mahdollistamaan.

Tämän vuoksi Taidemaalariliitto on antanut seuraavat hallitusohjelmatavoitteet vuosille 2019–2023:

1) Luovien yksilöiden toimintakyky tulee turvata ammattikuvataiteilijoiden valtion apurahojen määrää lisäämällä sekä valtion apurahojen tasoa korottamalla. Taiteilijoiden valtion apurahat tulee lisäksi sitoa yleisen ansiokehityksen indeksiin.

Suomen apurahoituksesta kohdistuu kuvataiteeseen taiteilijamäärään suhteutettuna kaikista taiteen aloista vähiten apurahoja. Kaikista taiteilijoista juuri kuvataiteilijat ovat eniten riippuvaisia apurahoituksesta, sillä työsuhteista työtä kuvataiteilijan ammatissa ei juuri ole ja ammatin kustannukset ovat mm. työtila-, väline- ja materiaalikuluista johtuen suuret. Rensujeffin tutkimuksen loppupäätelmien mukaan kuvataiteilijoiden matala tulotaso ei ole kohentunut 2000-luvun kuluessa ja näyttää siltä, että kuvataiteilijoiden keskimääräinen tulotaso seuraa taiteilijoille suunnattujen työskentelyapurahojen tasoa eikä nouse oleellisesti ilman taiteilija-apurahoihin tehtävää korotusta.

2) Valtion ylimääräisten taiteilijaeläkkeiden määrä tulee lisätä minimissään sataan vuosittain jaettavaan taiteilijaeläkkeeseen vuodessa ja taiteilijaeläkkeen ns. yhteensovittaminen takuueläkettä leikkaavana tulona tulee lopettaa. Huomattava osa Suomen tärkeimmistä teoksista on taiteilijan viimeisinä elinvuosina tekemiä. Taiteilijaeläke myönnetään tunnustuksena ansiokkaasta toiminnasta ja sen alkuperäisenä tarkoituksena on turvata taiteilijan työskentely.

3) Vapaiden taiteilijoiden ei-työsuhteinen eläketurva tulee siirtää kokonaisuudessaan maatalousyrittäjien eläkelain piiriin ja vakuuttaa Melassa.

4) Näyttelytoimintaan osallistuminen työttömyysaikana tulee sallia, sillä se on taiteilijan työttömyysaikana hänelle ammattitaidon ylläpitämistä. Näyttelytoiminta myös edistää työllistymistä eikä estä työnhakua ja mahdollisen muun työn vastaanottamista. Nyt käytössä oleva aktiivimalli kurittaa itsensä työllistäviä ja monimutkaistaa vapaan taiteilijan työskentelyä kohtuuttomasti. Sosiaaliturvalainsäädännön soveltamiskäytäntöjä tulee kehittää niin, että taiteilijoita kohdellaan voimassaolevan lainsäädännön ja viranomaisohjeiden mukaisesti.

5) Suomessa tulee kokeilla perustulomallia sosiaaliturvan toteuttamisen peruspilarina. Perustulon käyttöönotto edistäisi usein hyvin pienituloisten kuvataiteilijoiden toimeentuloa.

6) Taiteilijalle tulee maksaa julkisesti tuetussa museossa tai galleriassa näyttelyä varten tehdystä työstä korvauksena näyttelypalkkio. Nyt kuvataiteilijat tekevät ilmaista työtä, sillä teosten toteuttamisesta ja näyttelyiden rakentamisesta ja ripustamisesta ei pääsääntöisesti makseta taiteilijalle. Näyttelypalkkiojärjestelmä tulee vakiinnuttaa kaikkiin merkittävää valtion tukea saaviin taidemuseoihin ja taidegallerioihin. Valtion tulee osoittaa näyttelypalkkiojärjestelmän vakiinnuttamiseen vuotuinen 1 miljoonan euron määräraha ja velvoittaa taidemuseot ja galleriat maksamaan näyttelypalkkion.

7) Yrityksille tulee sallia verovähennysoikeus taiteen tukemisesta ja hankkimisesta.  Selvitetään myös mahdollisuutta sallia kotitalouksille kotitalousvähennyksen tekeminen elävien taiteilijoiden taideteosten ostamisesta oston tapahtuessa taiteen ensimyyntinä.

Kotitalousvähennys kuvataiteen hankkimisesta kannustaisi yksityishenkilöitä ja kotitalouksia taiteen hankkimiseen ja samalla sekä kehittäisi taiteen markkinoita Suomessa että toisi lisää tuloja pienituloisille kuvataiteilijoille ja lisäisi suomalaisten asumisviihtyvyyttä.

8) Valtion tulee edelleen kannustaa ja tukea kuntia ja kaupunkeja lisäämään kuvataidetta rakentamisessa ja ympäristössä esim. kaavoituksen ja maanluovutuskäytäntöjen keinoin. Valtion ja kuntien sekä muiden toimijoiden tulee soveltaa toimin­nassaan sekä erilaisiin rakennushankkeisiin liittyvää että sosiaali-­ ja terveydenhuoltoon kohdistuvaa taiteen prosenttiperiaatetta.

9) Kuvataidealalla työskentelee 3000 ammattikuvataiteilijaa – lisäksi ala työllistää tuhansia muita ammattilaisia esimerkiksi museoissa ja gallerioissa. Kuvataide on osa luovaa taloutta, joka kasvaa Suomessa kovaa vauhtia: luovan talouden osuus BKT:stä on 3,6 %, ja suomalaisista jo 3,5 % työskentelee luovilla aloilla, mikä on enemmän kuin esimerkiksi joillakin perinteisten teollisuuden aloilla.

Opetus- ja kulttuuriministeriön ohella kuvataiteen kentän ja kuvataiteilijoiden toimintaedellytysten kehittämiseen tähtääviä tukimuotoja tulee kehittää ministeriöiden välisessä yhteistyössä monipuolisesti. Taiteen rahoituspohja ja taiteilijoiden toimeentulo paranisivat jos esimerkiksi työ- ja elinkeinoministeriö ja sosiaali- ja terveysministeriö vahvemmin tukisivat taidetta oman toimialansa osana. 


10) Kehitetään uusia tapoja tukea kuvataiteen alan välittäjäportaan (mm. galleriat, järjestöt, taidelainaamot, osuuskunnat ja erilaiset tuotantoalustat ja taidekeskukset) toimintaa, ja mahdollistetaan välittäjäportaan toimijoille pitkäjänteinen toiminnan kehittämistyö sekä myös uudenlaisten toimintamuotojen kokeileminen osana kuvataiteen vapaan kentän toimintaa.

Toimivat rakenteet ja vahva välittäjäporras luovat edellytyksiä kuvataiteilijoiden toimeentulon parantamiselle, kuvataiteilijoiden tuottaman bruttokansantuotteen kasvulle ja suomalaisten taidemarkkinoiden kehittymiselle.

Hyväksytty Taidemaalariliiton hallituksen kokouksessa 12.11.2018.