Taidemaalariliitto

Työskentelyni ei ole tiukan teemallista, vaan siinä yhdistyvät alitajunnassa pyörivät aiheet ja se kuinka maalaus intuitiivisesti valitsee elementtinsä. Tätä näyttelyä tehdessäni pinnan alla tai suoremmin läsnä ovat olleet mm. Soiden Kikimora, Vasilisa Viisas, Christine de Pisan, Vasa-laivan koristeet. Nykyhetki, savitiilet, unelmien ja utopioiden hapertuva Tetris. Kaikki on kasattava kerta toisensa jälkeen uudelleen, uuteen asentoon, uuteen mahdollisuuteen, muuta vaihtoehtoa ei ole.

Hanna Saarikoski (s. 1978, Kannus, asuu ja työskentelee Somerolla) valmistui Kuvataiteen maisteriksi Kuvataideakatemiasta maalaustaiteen laitokselta 2008. Tuotannossaan hän yhdistää maalausta, piirtämistä, videotaidetta, installaatioita ja performatiivisia elementtejä. Saarikosken teoksia on ollut esillä lukuisissa yksityis-, ja ryhmänäyttelyissä Suomessa mukaan lukien Mäntän Kuvataideviikot 2012, Aboa Vetus & Ars Nova, Kiasma ja Emma.

Kiitokset työskentelyn ja näyttelyn tukemisesta Taikelle.

Mirrors for Princes

Venäläinen kansansatu kuvaa sankaritartaan, Vasilisa Viisasta seuraavasti: ”Siinä oli sellainen kaunotar, jollaista ei voi keksiä eikä kuvitella, jollaisia on vain saduissa.” Kuvitella ja kuvata voi kuitenkin yrittää. Myös sellaisia abstrakteja asioita kuin valta, arki tai vapaus.

Ruotsin sotalaivaston ylpeydeksi aiottu Vasa-laiva neitsytmatkansa alussa 1628. Laiva oli runsaasti koristettu värikkäin puuveistoksin, joiden oli tarkoitus kuvata Ruotsin kuninkaan mahtia ja pelottaa vihollisia. Vasa upposi, koska sen tasapainopiste oli liian ylhäällä. Saduissakin on usein kyse tasapainon palauttamisesta hyvän ja pahan välillä tai tsaarin valtakunnan asioissa. Niissä todellinen, salainen valta on usein baba-jagan kaltaisella vanhalla naisella, ei palatsien ylellisyydessä.

Vasilisa Viisaan rikos oli syntyä viisaammaksi ja ovelammaksi kuin isänsä. Rangaistukseksi kateellinen isä määräsi Vasilisan elämään kolme vuotta sammakkona. Vasilisaan rakastunut tsaarinpoika polttaa tytön sammakonnahan tämän ollessa tilapäisesti ihmishahmossa ja asiat menevät tietenkin pieleen. Tsarevitš ei antanut Vasilisan olla sellainen kuin hän oli. Kun miehet eivät anna naisten olla sellaisia kuin nämä ovat tai heidän tulla sellaisiksi kuin he voivat tulla, seuraa ongelmia.

Christine de Pizan kirjoitti vuonna 1405 teoksensa ”Naisten kaupunki” nimenomaan toisille naisille. Siinä abstraktit käsitteet saavat naishahmon. Rouva Järki, Rouva Rehellisyys ja Rouva Oikeudenmukaisuus kuvaavat naisten kaupunkia, turvapaikkaa hyveellisille naisille naisvihamielisessä maailmassa. De Pizan vaati naisille oikeutta koulutukseen ja itsensä kehittämiseen. Teoksen kuvituskuvassa naiset latovat tiilistä muuria kaupunkiinsa. Yhteiskunnan palaset asetetaan uuteen järjestykseen.

Katja Matikainen

Instagram: @hannaelisaarikoski

Hanna_Saarikoski_cv_2024