Taidemaalariliitto

maalauksia rikospaikoilta Olen valinnut maalausteni lähtökohdiksi valokuvia suomalaisista rakennuksista ja maisemista, joissa on tapahtunut henkirikos historian saatossa. Suomi on kaikessa väkivaltarikollisuudessa heikoilla sijoilla Euroopan unionin tilastoissa, ja henkirikokset tehdään usein kotona ja perhepiirissä. Voi kuvitella, miten hetkeä ennen järkyttävää tapahtumaa rakennuksessa on voitu elää täysin normaalia elämää. Hetkeä myöhemmin rakennus leimautuu pahan tyyssijaksi. Olen kävellyt näiden rikospaikkojen ohi Google Maps -kartalla ja olen etsinyt kuvamateriaalia Rikosmuseon historiallisesta kuva-arkistosta. Henkirikos määrittää arkipäiväisen, suomalaisen rakennuksen ja antaa sille surullisen identiteetin. Rakennusta ei voi ohittaa muistamatta sen historiaa. Ei voi olla myöskään pohtimatta suomalaista mentaliteettia ja yksilön kykyä selviytyä ihmissuhteiden ristiriitatilanteista. Itseäni kiehtoo ristiriita rikoksen ja rakennuksen staattisuuden, näennäisen levollisuuden välillä. Maalauksen pinta sekä toisaalta rakennus kätkevät taakseen merkityksiä ja salaisuuksia. Maalaus ja rikospaikka voivat jäädä muistomerkeiksi surullisista tapahtumista. Maalausprosessini on ollut nautinnollinen siveltimen ja öljyvärin liukuessa ja lipsahdellessa akryylilevyllä ja saanut unohtamaan hetkeksi ahdistavan aiheen. Lopulta siveltimen liike on pysähtynyt valmiiksi maalaukseksi. Sommittelu ja aihevalinta ovat harkittuja, siveltimen vedot taas usein kuin pikaistuksissa tehtyjä. Kiitos: Valtion kuvataiteen näyttöapurahalautakunta, Varsinais-Suomen taidetoimikunta, Alfred Kordelinin säätiö ja Krp, rikosmuseo Taiteilijatapaaminen sunnuntaina 24.7. klo 14. Tervetuloa!