Taidemaalariliitto

Näyttelymme teemana on ihmisen ja koneen välinen vuoropuhelu, joka vertailee, tutkii ja kyseenalaistaa ihmisen ja koneen figuratiivista ja abstraktia kuvakieltä.

Onko digitaalisuus latistanut keholliset kokemukset toissijaisiksi, vai syventänyt kuvaamme kehon todellisuudesta? Vaikka ranskalainen filosofi Bernard Stiegler nimittää teknologiaa pharmaconiksi, lääkkeeksi/huumeeksi, joka samaan aikaan pelastaa elämiä ja aiheuttaa riippuvuutta, uskomme taiteilijoina vastauksen olevan laajempi ja monipuolisempi. Tekniikka toisaalta yhdistää meitä ennennäkemättömillä tavoilla ja toisaalta eristää entistä tehokkaammin. Yhteiskunnan sosiaalisten rakenteiden jatkuva digitaalinen kehittyminen muuttaa ihmisen suhtautumista itseensä, kanssaihmiseen ja ympäröivään maailmaan.

Taiteemme esittää visuaalisesti mielenkiintoisia ja filosofisia lähestymistapoja kohdata ihminen, esine tai olio, surruttavan piirustusrobotin ja puuskuttavan ihmisen kautta. Näyttelymme yhdistää rohkeasti taiteen, tieteen ja tekniikan, ja luo tutkimuspinnan tiedoille ja jäljille, jotka muodostuvat niin teknologian tuomasta tieteellisestä tiedosta että ihmisen sisältä kumpuavasta kehollisesta ja kokemuksellisesta, hiljaisesta, tiedosta. Minkälainen dialogi syntyy teokseen, jota on tehty niin kauan kunnes taiteilijan käsi kramppaa, verrattuna teokseen, jota on tehnyt väsymätön robotti?

Helsingin Sanomat 11.1.2017 toimittaja Mikko-Pekka Heikkinen kirjoittaa: ”Robotti tekee taidetta. Taiteilija ja robotti piirtävät samalle paperille Matti Vainion ja Tomi Dufvan performanssissa. Millaista yhteisjälkeä syntyy?”
Helsingin Sanomat 11.1.2017