Taidemaalariliitto

Hei,

siitä on hetki, kun viimeksi juteltiin, ja ajattelin että minun pitäisi selvittää pari asiaa, siksi kirjoitan tämän kirjeen sinulle.

Muistatko mitä kerroin sinulle silloin, sen tapauksen? Minun täytyy tunnustaa, saatoin valehdella. Tai en ehkä valehdellut, ehkä suurentelin, tai ehkä ennemminkin abstrahoin kuin suurentelin joitakin kertomuksen käänteitä. Annoin juonen viedä mennessään, ja halusin vain muokata sitä vähän jännittävämmäksi, pieniä kosmeettisia muutoksia jotta tarinasta tulisi parempi ja minusta parempi kertoja. Jotta viehtyisit vetovoimastani, jotta katseesi pysyisi minussa ja tarttuisit tiukasti jokaiseen lausumaani sanaan, et kääntäisi päätäsi pois ja alkaisi muistella jonkun toisen kertomusta.

Ehkä minun pitää antaa esimerkki epätotuuksista, jos se auttaisi sinua muistamaan ja pysymään paremmin kärryillä.

Sanoin että se oli erityislaatuinen sininen, mutta se oli oikeasti suoraan tuubista, ultramariini, mutta jos oikein mietin, niin on se aika erityinen, syvä ja värikylläinen. Ehkä tämä ei ollut paras esimerkki.

Okei, tässä toinen esimerkki, tapahtumapaikka, josta kerroin, se ei ole mikään oikea paikka. Tai ehkä ”ei mikään oikea” on huonosti sanottu, sillä kuka päättää milloin joku paikka on oikea? Minä ajattelin sitä paikkaa, kaikkia yksityiskohtia, muotoja ja värejä, ja siksi se on olemassa minussa ja myös sinussa, ja jos kerrot tarinan eteenpäin niin muutkin tuntevat sen paikan, jossa kaikki tapahtui.

Ehkä en sittenkään valehdellut tai liioitellut, nyt alan epäillä itseäni ja miten muistan asioita. Ehkä kaikki kävi juuri niin kuin kerroinkin sinulle? Ja mitä oikeastaan kerroin sinulle? Alkaa tuntua siltä, että tämä kirje ei ollut tarpeen, sillä jos totta puhutaan niin en ole koskaan väittänyt olevani rehellinen kertoja. Annoinko muka joskus ymmärtää, että sinun tulisi luottaa minuun, viestivätkö silmäni lämpimiä tunteita tai märkä kieleni, miten se liikkui suussani, tekikö se minusta uskottavamman? Etkö huomannut, kun kertomus vaihtui joka sanalla, eikö tuntunut siltä, että värit, miljöö, henkilöt olivat jollain tapaa karikatyyreja tai symboleja?

Seuraavalla kerralla kun tapaamme kerron tarinalle jatkoa, mitä tapahtui seuraavana päivänä, mitä tapahtui paikalle, miten se mureni ja muutti muotoaan, et tule uskomaan minua, mutta se tapahtui, lupaan sinulle 🙂

XOXO

Tales from the land of Oblivion käsittelee populaarikulttuuriin liittyviä teemoja, tarinankerrontaa kuvan ja maalauksen kautta niin metodina kuin sisältönäkin. Se kertoo myös, millaista on olla maalari, tarinallisuuden pyörittelystä työskennellessä, päätösten tekemisestä, poista, lisää, muuta, kadu, järjestä uudelleen. Repeat.

Näyttelyä ovat tukeneet Svenska Litteratursällskapet, Taiteen edistämiskeskus ja Svenska Kulturfonden.