Taidemaalariliitto

Minä maalaan kuvia. Nämä kuvat syntyvät maailman ja sen representaatioitten tarkastelusta. Pienet arkiset havainnot sekoittuvat pohdintoihin katsomisesta, maalaamisesta ja kuvan rakentamisesta: töitteni aihe on yhtä lailla itse maalaustaide, sen historia, maalin fyysiset ominaisuudet, taulu esineenä. Kuva ja maali usein imitoivat toisiaan.

Sanon maalaavani kuvia, sillä minulle nämä kuvat eivät suinkaan ole vain tekosyy maalaamiselle. Kuvat vaikuttavat meihin syvemmin kun uskommekaan. Jo ennen kuin olemme kasvaneet aikuisiksi ovat eri medioista tulvivat kuvat tarjonneet meille muotin jokaiseen mahdolliseen tilanteeseen elämämme aikana. Kuvat luovat ja laukaisevat mielikuvia, jotka johdattelevat suhtautumistamme hetkellisiin tapahtumiin. Syntyy käsittämättömän monimutkainen merkitysten verkosto, jossa henkilökohtainen sekoittuu kollektiiviseen. Siksi yritän rakentaa kuvani muistista, enkä mallista.

Siksi työhuoneeni seinillä ei ole valokuvia. Tarkastelen ihmisiä, maailmaa ja sitä esittäviä kuvia, sekä maalattuja että muita. Minä mieluummin havainnoin, päättelen ja muistan. Näin maalaukseni rakentuvat linjoista, väreistä ja mittasuhteista. Se, miten maalaan, on ennalta määritelty luonnoksessani ja suunnitelmassani. Kuvani eivät kuitenkaan ole uusia. Vaikka piirsin ne ”päästäni”, usein ne olivat tavallaan jo olemassa.

Horisontti on näkyvyyden viimeinen raja.
Horisontti on illuusio vaakasuorasta viivasta joka erottaa maan ja taivaan.
Näyttelyni teoksia yhdistää vaakasuora viiva, joka liittää ne kuin helminauhan.

– Henni Alftan

Näyttelyä ovat tukeneet Taiteen edistämiskeskus ja Oskar Öflundin säätiö.