Taidemaalariliitto

Kuvataiteilija Irmeli Hulkon tm•gallerian näyttely on kuin synteesi taiteilijan viime vuosien keskeisistä maalauksellisista tavoitteista, jotka hän on jalostanut entistäkin harkitumpaan ja pohditumpaan muotoon.

Näyttelyn keskeisiä teemoja ovat liike ja erilaisten tilojen väliset suhteet. Niiden kuvaamisessa Hulkko on käyttänyt muun muassa kuvapinnan kuvitteellisia syvyysulottuvuuden asteita. Maalaukset on viritetty haastamaan katse. Katse ei kuitenkaan kamppaile jotain itsensä ulkopuolista vastaan. Se joutuu kohtaamaan ensimmäisen silmäilyn ilmiselvät oletukset maalauksen sisällöstä ja toteamaan niiden petollisuuden: tarkemmin katsottuna mikään ensin nähdystä ei enää tunnu pitävän paikkansa.

Teoksessa Higher Dimension liike käynnistyy maalauksen alalaidasta ja kiihtyy suurina ovaaleina, joissa läpäisevät ja tiiviit, lähes geometriset mutta taipuisat elementit vuorottelevat. Sen rinnalla Pivot Points vangitsee puolestaan hetkellisesti maalauksen etualan tilassa kierteiset ja harsoiset muodot niiden horisontaalisella matkallaan. Foreshadow-maalauksensa Hulkko rakentaa kirjoitusmusteen väristen erilaisten läpinäkyvyyksien luomille tilailluusioille. Muste aivan kuin leviää vaihtelevin vahvuuksin alla olevan rakenteellisemman pinnan päälle. Mutta tässä katse erehtyy: pian on lähes mahdotonta varmasti sanoa, missä järjestyksessä eri pinnat syvyyssuunnassa ovat tai mitkä pinnat ovat liikkeessä ja mitkä pysähtyneet. Muutama terävä värialue antaa katseelle kiintopisteitä, jotka ovat välttämättömiä teoksen sisäiselle koheesiolle.

2010-luvulla Hulkko hyödynsi Taitoksia– ja Offbeat-maalauksissaan sarjallisuutta. Niissä kidemäiset monista usein läpäisemättömistä värielementeistä koostuvat rakenteet tuntuivat leijuvan monokromaattisen valon tai valottomuuden muodostamassa tilassa. Uusissa Dividers– ja Guides-sarjojen maalauksissa on viitteitä samoista rakenteista. Niissä rakenteellisuus kuitenkin taipuu hakiessaan paikkaansa epäennustettavasti käyttäytyvien huokoisten tai jopa avaruuteen viittaavien motiivien ristipaineessa.

Hulkon taiteen keskeiset teemat yhdistyvät Fracturing Space-teoksessa. Voimme nähdä teoksessa Offbeat-sarjasta tuttujen tiiviiden värikenttien viuhkan, joka asettuu tiiliseinältä vaikuttavan pinnan eteen. Viuhka näyttää repeytyneeltä. Tarkemmalla katsomisella repeytymä tuntuukin viittaavan katsojaa päin laajenevan tilan reunoihin. Samalla maalauksen syvyyslogiikka kääntyy.

Haastetun katseen hyväksyminen on katsomisen epävarmuuden sietämistä. Irmeli Hulkon maalauksia katsoessa epävarmuus ei ole uhka vaan jatkuvasti inspiroiva ominaisuus.

Arto Jurttila

Irmeli Hulkko (s. 1963) opiskeli Kuvataideakatemiassa (nyk. Taideyliopisto) v. 1984-1989. Vuonna 1991 Hulkolle myönnettiin Suomen Taideyhdistyksen Dukaattipalkinto. Hän on pitänyt lukuisia yksityisnäyttelyitä kotimaassa ja osallistunut ryhmänäyttelyihin myös ulkomailla. Hulkon teoksia on useiden museoiden ja säätiöiden kokoelmissa kuten Nykytaiteen museo Kiasma, EMMA Espoon modernin taiteen museo; Saastamoisen säätiö, Helsingin taidemuseo HAM, Tampereen nykytaiteen museo, Rovaniemen taidemuseo; Wihurin rahasto, Kuopion taidemuseo, Porin taidemuseo; tallennekokoelma A/J ja Åbo Akademin säätiö.

Irmeli_Hulkko_cv_2025

Kiitos: Suomen Kulttuurirahasto

Taidemaalariliitto maksaa taiteilijoille näyttelypalkkion. Palkkioiden maksuun on saatu valtionavustusta Museovirastolta.