Taidemaalariliitto

Maalauksilleni antoi alkusysäyksen yksinkertainen peli. Siinä pelaajat vuorollaan poimivat palikoista kasatun tornin alakerroksista valitsemansa palikan ja yrittävät saada asetettua sen tornin huipulle sitä sortamatta. Pelin edetessä torni kasvaa huojuen korkeutta ja uhkaa kaatua hetkellä millä hyvänsä.

Teoksen rakentumisessa on leikistä tuttu kasaamisen ja purkamisen ilo. Ja sortumisenkin riski on käsillä. Aloittaessaan rakentajalla on mielessään jokin päämäärä, mutta työn edetessä yhä uusia mahdollisuuksia nousee esiin. Työ alkaa ohjata itse itseään. Projisoin teokseen oman tahtoni, haen tasapainoa ja horjutan sitä. Pitää saada enemmän ja vielä lisää. Pitää purkaa ja peittää. Hylätä ja valita. Palikat pinoutuvat ja hatara rakenne uhmaa kuviteltua painovoimaa. Torni haluaa korottua ja kurotella ylemmäs.

Kaikki, mikä nousee ylös tulee myös alas, sanotaan. Kaikki tasoittuu ja haalenee lopulta. Elämä on uhmaa tuota voimaa vastaan. Aina jossain joku nostaa kiven toisen päälle. Joku hakeutuu toisen luo. Ja yritetään taas yhdessä ylemmäs.

Näyttelyä on tukenut Uudenmaan taidetoimikunta ja Alfred Kordelinin säätiö