Taidemaalariliitto

Alun perin ajatukseni oli tehdä maalausnäyttely, jossa maalauksia ei olisi lainkaan esillä. Katsojat saisivat muodostaa mielikuvan teoksistani ainoastaan niistä annettujen tietojen perusteella. Tyhjä tila jonka maalaukset poissaolollaan jättäisivät, muistuttaisi siitä, että jokainen työ muodostuu kuitenkin lopulliseen muotoonsa vasta katsojan omassa mielessä.

Idean syntymiseen vaikutti osaltaan se, että kyllästyin tuottamaan jatkuvasti lisää materiaa, siis maalauksia. Niinpä päätin maalata vain yhdelle maalauspohjalle koko seuraavan näyttelyni tuotannon. Saatoin jatkaa maalaamista, mutta jälkeeni jäisi vain yksi maalaus.
Maalaamisen tapahtuma nousisi tasavertaisena esiin lopullisen maalauksen rinnalle.

Kun jo työstin tulevia teoksiani, huomasin tekeväni tiivistettyjä maalauksia.
Ne olivat samanaikaisesti kuin simpukankuoria jotka kuiskaavat korvaan viestejä kaukaisista meristä, sekä byrokratian rattaiston läpi ajettuja harmaiksi laimennettuja yksiköitä. Kuin rasteja lomakkeiden ruuduissa, joiden avulla meidät ihmisetkin usein arvioidaan.
Tilastokelpoisia maalauksia.

Kuten alusta alkaen oli selvää, en päässyt eroon materiasta, enkä maalauksista. Tiivistin maalaukset veistoksiksi, sulatin ne yksi kerrallaan ja annoin värikerrosten sekoittua toisiinsa jotta sain aikaiseksi jokaista maalausta vastaavan keskivärin.
Otin myös valokuvan jokaisesta työstä ja suunnittelin teoksille puiset laatikot.
Aikaansaadut keskivärit antoivat myös hyvän maalausaiheen.
Niin minulla olikin taas näyttelyn verran materiaalia, jota laittaa esiin.

Tervetuloa näyttelyyn.

Kiitokset:
Suomen Kulttuurirahasto,
Valtion Kuvataidetoimikunta