Virve Lilja
7.1.2015 — 25.1.2015
Lähinnä grafiikastaan tunnetun Virve Liljan maalaukset loihtivat esiin unenomaisen maailman. Detaljien vähyys kiinnittää huomion muotoihin ja väreihin. Useissa maalauksissa toistuu vihreään ja siniseen taittuva värikylläinen harmaa. Se tuo mieleen saven, josta maailma on tehty.
Pelkistetty tyyli ja Liljan aiemmastakin tuotannosta tutut viittaukset itämaiseen kulttuuripiiriin johtavat katsojan pohtimaan elämän tasapainoa ja kiertokulkua. Luomisen ja tuhoamisen lisäksi elämän kiertokulkuun sisältyy ylläpitäminen. Liljan töissä korostuu nimenomaan tämä elämää vaaliva säie.
Ylläpitäjän työhön kuuluu järjesteleminen, huolehtiminen siitä että asiat ovat paikoillaan. Kuvittelenkin Liljan asettelemassa objekteja paikoilleen, etsimässä asioiden välisiä järjestyksiä, hahmottelemassa kappaleiden keskinäisiä suhteita, sidoksia ja kytköksiä, keskinäistä vetovoimaa, ehkä hylkimistäkin.
Ylläpitäjän katse maailmaansa on hyväksyvä. Maailman järjestäminen tarkoittaa sitä, että tekijä itse pysyy hieman syrjässä, ulkopuolella. Se ei kuitenkaan merkitse osattomuutta tai irrallisuutta, sillä ylläpitäjä ei hylkää luodukkejaan. Hän tarkkailee niitä yhdessä katsojan kanssa, samalta tasolta, uteliaana näkemään ja kuulemaan, miten hänen työnsä jatkaa elämäänsä.
Vaikka Liljan teokset sisältävät jonkin verran maailmankulttuureista tuttua symboliikkaa, ne eivät varsinaisesti kutsu vertauskuvalliseen tulkintaan. Hän ei operoi taiteessaan helposti sanallistettavalla alueella vaan tavoittelee muita kommunikaation ulottuvuuksia. Liljan maalauksia kuullakseen on kytkettävä arkihäly pois päältä ja siristettävä silmänsä.
Tutkija, kirjailija Olli Löytty