Työhuoneen katuosoite: Kaapelitehdas os. Tallberginkatu 1, B-rappu, 4. kerros
Postinumero ja toimipaikka: 00180 Helsinki
Puhelin: 050-567 9969
Sähköposti: [email protected]
Kotisivu: http://www.maariamarkala.com
Tulo-/ajo-ohjeet työhuoneelle: Ruoholahteen pääsee metrolla, ratikka 8:lla ja Lauttasaaren busseilla. Viikonloppuisin on autoilijoille myös ilmaista pysäköintitilaa.
Ohjelma tapahtuman aikana: Alppiruusut kukkivat työhuoneellani kattoon asti ja muita maisemia. Siivosin ja järjestelin, mutta märkää maalia kannattaa silti varoa. Kaapelitehdas, Cable Factory 12-16 (täällä voi kurkkia myös vasta-alkaneen Tanssintalon työmaata)
Kaapelitehdas os. Tallberginkatu 1, B-rappu, 4. kerros
Tietoja Maaria Märkälä
Maaria Märkälä kuuluu niiden abstraktien maalareiden joukkoon, joiden teosten taustalla on nähtävissä luontokokemuksia, näkemys maisemasta tai ylipäätään elämys jostain olevasta. Teoksissa on voimakas ajan ja paikan läsnäolo, ne eivät eristäydy muotokokeiluiksi vaan kertovat nähdystä ja tulkitsevat koettua.
Uusi maalaussarja on yhtenäinen miltei installaatiomainen kokonaisuus, jota hallitsevat vihreän ja valkoisella taitetun punaisen sävyt. Värimaailma ja ryöppyävä maalausjälki ovat peräisin Helsingin Alppiruusupuistosta, joka menneenä kesänä oli poikkeuksellisen loistokas.
Vaikka Märkälän maalaukset ovat käytännössä abstrakteja, aiheen kertominen tuntuu merkitykselliseltä. Se, että katsojalla on lupa saada ote tekijää innoittaneesta visuaalisesta elämyksestä, on merkittävää monesta näkökulmasta. Se estää teosten katsomisen puhtaina abstraktioina ja antaa katsojalle voimakkaan mielikuvan aiheesta. Kun teokselle on määritelty konteksti, katsoja harvoin osaa enää irrottautua siitä.
On tekijän päätettävissä, missä määrin hän antaa katsojalle avaimia. Märkälä on aina ollut avoin aiheidensa suhteen ja tarjonnut näin katsojalle mahdollisuuden etsiä teoksista esittäviä lähtökohtia.
Märkälän maalausten struktuuri elää omaa elämäänsä. Herkullinen pinta on kuin rajuimmankin ekspressionistin jäljiltä. Jokainen syvänne ja huippukohta erottuvat maalauksesta ja rakentavat omaa tarinaansa värien pinnalle.
Abstraktin ekspressionismin kaiut ovat hyvin voimakkaita ja nautittavia. Maalauksissa näkyy liike ja osin liikkeen rajatkin. Teokset eivät kuitenkaan ole kovin suuria ja tämä luo niihin kiinnostavan ristiriidan. Isot jäljet ja pieni pinta tarjoavat toiselleen juuri sopivasti vastusta.
Märkälä on taitava kuljettamaan katsojaa isommista kysymyksistä aivan mikrotasolle. Lopulta katsoja voi huomata tuijottaneensa ikuisuuksia ihailevasti pintaa, joka ryöppyää intohimoisesti.
Uusi aluevaltaus on sarja valokuvia, jotka Märkälä itse sanoo tuhonneensa. Valokuvien teollisuusmaiseman päälle on maalattu, sotkettu, piirretty ja raaputeltu. Alkuperäinen kuva tuskin erottuu eikä pohjakuvan ja pinnan välillä ole välttämättä edes havaittavia linkkejä.
Kuvat voi lukea kommenttina modernistisen maalaustaiteen ja valokuvan väliselle suhteelle. Maalaustaiteen modernismin syntyhistoria ja kehitys on kulkenut vierekkäisiä polkuja valokuvauksen kehityksen kanssa ja nuo polut ovat ajan saatossa kohdanneet useita kertoja.
Märkälän valokuvien päälle tekemät maalaukset ovat kuin kriittinen kommentti valokuvan vallasta, huudahdus maalauksen puolesta.
Sitä on koko näyttely: maalaamisen jälkiä sävyinä ja paksuina massoina, herkullisia ekspressiivisinä vyöryinä. Paras mahdollinen puolustus maalaukselle on sen ilmaisuvoiman näyttäminen tavalla, joka kumpuaa vilpittömästä heittäytymisestä maalaamisen aktiin.
Veikko Halmetoja
